Etiopia on pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Suomen kokoinen. Noihin neliökilometreihin mahtuu hyvin erilaista luontoa, maastoa ja ilmastoa, puhumattakaan heimojen, kulttuurien, ruokatottumusten ja kielten erilaisuudesta ja rikkaudesta. Etiopiassa voi muutaman tunnin aikana kokea toisaalta vuoristoalueiden viileän, lähellä nollaa pysyttelevän pysyttelevän lämpötilan ja taas toisaalta alankoalueiden lähes tukahduttavan kuumuuden ja yli 40 asteen nousevan lämpötilan. Vuoristoalueita Etiopiassa on ennen kaikkea pohjoisessa. Etelässä, idässä ja lännessä on ennen kaikkea alavaa ja kuumaa.

Varsinkin yöt ovat vuoristoalueilla viileitä ja jopa kylmiä ja sitä on monen Etiopiassa käymättömän usein vaikea uskoa. Etiopiassahan kuten muuallakin Afrikassa pitäisi monien mielestä olla paljon hiekkaa ja päivisin polttavan kuumaa. Itse en ole palellut oikeastaan koskaan niin paljon kuin niinä vuosina, jotka olen asunut Etiopiassa. Koska taloissa ei ole lämmitystä, on sisätiloissa aamuisin ennen kuin aurinko alkaa lämmittää todella viileää. Aamupäivisin toimistolla olisivat pilkkijän sormikaat todella tarpeen ja löytyvätpä minulta yhdet sellaiset täältä tälläkin hetkellä. Ne ovat sellaiset, joissa sormenpäät ovat avoimina ja joilla pystyy käyttämään tietokoneen näppäimistöä. Ne ovat tarpeen myös kesällä, jolloin esimerkiksi Addis Abeban seudulla on sadekausi ja päivälämpötila voi jäädä välillä reilusti alle 20 asteen.

Itse nautin matkustamisesta kuumille seuduille, missä ei tarvitse illallakaan palella vaan saa hikoilla. Etiopiasta löytyy alue, joka on merenpinnan alapuolella ja siellä on kuumaa kuin ruotsalaisessa saunassa. Lämmintä löytyy myös vaikkapa Somaliläänistä, missä pakolaisleirit sijaitsevat tai Gambellasta, missä Kirkon Ulkomaanavulla on ruoka-apuprojekti. Gambellassa yötkin ovat usein niin kuumia, ettei ilman tuulettimen tuomaa viilennystä pysty nukkumaan. Kun ajellessa pölyisiä Gambellan teitä aurinko paistaa päivällä pilvettömältä taivaalta, tietää olevansa Afrikassa. Illalla suihkussa, jos sellainen löytyy, saa käyttää tovin pestessä pois ihoon ja tukkaan liimautunutta hikeä ja pölyä. Kuumien alueiden ongelmana tahtoo olla se, että työteho laskee, koska ei jaksa samalla tavalla tehdä töitä kuin viileämmässä ilmanalassa.

Vaikka etiopialaisia yhdistääkin avoimuus, vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, löytyy eri heimojen väliltä suuria kulttuurillisia eroja. Siirryttäessä pohjoisesta etelään muuttuvat ihmiset ruskea- tai jopa vaaleaihoisesta tummiksi ja jopa syvän mustiksi. Etiopiassa vietettyjen yhdentoista vuoden aikana olen oppinut jo tunnistamaan melko hyvin eri heimoista tulevat toisistaan. Kun Etiopiassa puhutaan vielä kahdeen täysin eri kieliryhmään kuuluvia kieleiä, helpottaa se ihmisten taustan määrittelyä. Kun pohjoisen kielet ovat sukua muun muassa arabialle ja hebrealle, ovat etelän kielet lähellä muita afrikkalaisia kieliä.

Ihmisten heimotaustan tunnistamista helpottaa myös erilainen pukeutuminen. Etiopian lähes jokaisella heimolla on erityisiä pukeutumistapoja ja tiettyjä vaatekappaleita, joista pystyy heti arvioimaan mistä heimosta on kyse. Kun pohjoisosassa käytetään paljon valkoisia huiveja ja kaapuja, käyttävät esimerkiksi somaliheimosta tulevat huomattavan kirkkaita värejä. Pukeutumisen länsimaalaistuminen on viime aikoina muuttanut monien heimojen tapaa pukeutua ja varsinkin kaupungeissa ei enää vaatteista pysty päättelemään heimotaustaa. Kulttuurien erilaisuus näkyy ennen kaikkea majojen ja talojen rakentamisessa sekä tervehtimisessä. Vaikka perinteisten majojen käyttö on hieman vähentynytkin, ovat maaseutujen asunnot silti nykyisinkin perinteisiä majoja. Ruohokattojen sijaan on vain alkanut ilmestyä yhä useammin peltikattoja Vaikka heimot eroavatkin siinä, miten toisia tervehditään, on kätteleminen tärkeää kaikkialla Etiopiassa. Vieraat ja tutut kätellään päivittäin ja usein jopa monta kertaa päivässä. Kun edellisestä tapaamisesta on kulunut hieman pitempi aika, kätteleminen ei riitä. Silloin halataan ja vaihdetaan poskisuudelmia useamman kerran.

On Etiopiassa vielä jotakin, mikä näyttää yhdistävän kaikkia heimoja ja se on inseran ja wotin syönti. Melkein missä päin maata liikkuukin, saa aina syödäkseen hapatettua lettua (insera) ja enemmän ja vähemmän tulisia liha- ja kasviskastikkeita (wottia).  Tätä ruokaa on syöty perinteisesti ja syödään edelleenkin kädellä suurelta vadilta tai kukin omalta lautaseltaan. Tätä ruokaa joko rakastaa, kuten minä, tai siitä ei ole erityisemmin innostunut. Insera ja wotti ovat ainoita ruokalaleja, jotka saavat minulla veden kielelle. Koska tämä ruoka on vielä terveellistä, voisin syödä sitä vaikka joka päivä ja niinhän minä teenkin.

Vastausta siihen, millainen on tyypillinen etiopialainen on mahdoton antaa. Minusta hän on tosi mukava, ystävällinen ja auttavainen, siis juuri sellainen, jollaista jokainen meistä toivoo ystäväkseen. Joudun usein vastaamaan etiopialaisten esittämään kysymykseen siitä, mitkä seikat ovat vaikuttavat haluuni asua Etiopiassa näin kauan. Tätä kysyvät niin tutut kuin tuntemattomatsin etiopialaiset. Vastaus on aina yhtä selvä ja juuri tässä järjestyksessä: ihmiset, ruoka, ihmisten elintavat ja kulttuuri sekä luonto. Vaikka Suomessakin on mukava ja hyvä asua, mietin joskus sitä, olisiko minun ollut parempi syntyä Etiopiaan?