Haitissa turvattava ruoansaanti ja ihmisoikeudet

Suomessa vieraileva Kirkon Ulkomaanavun työntekijä, Luterilaisen maailmanliiton Haitin maaohjelman johtaja Sylvia Raulo: "Haitin on tärkeää saada pitkäaikaista apua."

Kun maanjäristys kuukausi sitten tapahtui vähän ennen viittä tiistai-iltana, Sylvia Raulo oli juuri astunut ulos työpaikaltaan.

"Lähdimme muutaman työkaverini kanssa katsomaan lähialuetta ja tajusimme heti, että kyse oli vakavasta tilanteesta. Palasimme toimistolle ja lähetimme tiedon, että olimme kunnossa", Raulo muistelee.

"Sitten menin yöksi kotiin."

Paikan päällä oli aluksi vaikeaa saada tietoa tapahtuneesta, koska esimerkiksi puhelimet lakkasivat toimimasta.

"Yksi radioasema kuitenkin toimi koko ajan ja sen kautta selvisi, että presidentin palatsi ja keskusta ovat romahtaneet. Seuraavana päivänä lähdimme etsimään työkavereita. Saimme tietää, että yksi kolmesta silloin vierainamme olleista amerikkalaisista oli kuollut. YK:n päämaja oli romahtanut. Ensimmäiset päivät olivat kaoottisia. Selvitettiin kuka oli elossa, mietittiin, mitä voimme alkaa tehdä", Sylvia kuvailee.

Haitissa työskentelee kahdeksan Kirkon Ulkomaanavun sisarjärjestöä. Ne toimivat yhteistyössä.

"Keskiviikkona pidimme palaverin yhteistyökumppanien kanssa. Kahden toimisto on tuhoutunut ja majoitamme toista niistä nyt Luterilaisen maailmanliiton toimistolla."

Ruoansaannin turvaaminen ja pitkäaikainen apu tärkeitä

Kirkkojen katastrofiavun ACT-allianssin avun piirissä on ollut 70 000 ihmistä. Järjestöt ovat antaneet maanjäristyksen uhreille vettä, telttoja, hygieniatarvikkeita ja heikoimmille ryhmille, kuten vammaisille tai pienten lasten äideille, kohdistettua ruoka-apua.

"Erittäin tärkeää nyt on myös maatalous ja ruokaturva. Tuhoutuneet alueet tuottavat ruokaa, jota pääkaupunkiseudullakin syödään", Sylvia sanoo.

Kun jo valmiiksi hyvin köyhiin maatalousyhteisöihin on paennut ihmisiä tuhoutuneesta pääkaupungista niin, että väestö niissä on lisääntynyt jopa viidenneksellä, miten saada ruoka riittämään?

"Mahdollisimman pian hätäapuvaiheen jälkeen pitää saada käyntiin kehitysyhteistyö ja ihmisoikeustyö. Hätäavun lisäksi on tärkeää panostaa pitkäaikaiseen jälleenrakennukseen."

"En usko, että vuoden kuluttua Haitissa on 900 kansalaisjärjestöä niin kuin nyt, mutta me kaikki kirkolliset avustusjärjestöt olemme."

Avustustyöntekijöiden omaa jaksamista tuetaan

Yhteisvastuukeräys, jonka ulkomaiseksi kohteeksi tänä vuonna oli valittu Haiti, aloitettiin etuajassa maanjäristyksen takia. Sylvia kertoi saaneensa Kuopiosta keräykseen liittyvää sähköpostia ja kuvan 80-vuotiaasta kerääjästä. Hän laittoi kuvan toimiston seinälle Port-au-Princessä.

"Työkaverini ihastelivat ihmistä, joka on kerännyt tuhansia dollareita haitilaisten hyväksi kylmässä Suomessa. Katastrofitilanteessa tulee tunne, että on aika yksin. Pelkkä raha ei ole tärkeää, vaan myös se aika, jonka ihmiset ovat käyttäneet auttamiseen", Sylvia kuvailee.

"Yritämme käyttää meille annetun rahan mahdollisimman tehokkaasti ja vastuullisesti."

"90 prosenttia henkilökunnastamme on tällä hetkellä kodittomia. Tässä on tietenkin pieniä henkilöstöhallinnon haasteita", Sylvia Raulo sarkastisesti toteaa.

Kolmensadan metrin päässä toimistolta asuu kolme tuhatta ihmistä torille muodostuneella kodittomien leirillä. Myös osa työntekijöistä asuu siellä. Kaikilla on suuri huoli erityisesti lapsista.

Haitilaiset avustustyöntekijät ovat kaikesta huolimatta tehneet paljon töitä ja pitkiä päiviä.

"Se mitä voimme apuna jakaa, tuntuu kuitenkin pieneltä verrattuna valtaviin tarpeisiin. Sanon aina, että tehdään se, mitä voidaan", Sylvia kertoo.

Avustustyöntekijöiden avuksi on nyt saatu kaksi psykososiaalisen avun ammattilaista ruotsalaisesta sisarjärjestöstä.

Lapset turvaan kouluihin

"Tällä hetkellä avustustyön koordinaatiossa suurin ongelma on valtion heikkous. Väestönsuojeluvirasto ja terveysministeriö ovat tuhoutuneet, monet viranomaiset ovat kuolleet."

Kodittomia on lähes miljoona.

"Kaikesta kaaoksesta huolimatta ihmisten pitää kuitenkin esimerkiksi voida tietää, kuka heitä auttaa. Avustusten jakelussa on tärkeää kartoittaa, mihin apua on jo mennyt ja mihin ei. On tärkeää muistaa, että maanjäristyksessä kotinsa menettäneet ihmiset eivät ole avuttomia uhreja, vaan ihmisiä, joilla on oikeudet!" Raulo korostaa.

 Pelkästään Port-au-Princessä on kolme sataa kodittomien leiriä, joista suurin osa on syntynyt spontaanisti. Raulo kuvailee, että haitilaiset ovat tottuneet organisoitumaan itse - nytkin telttaleirien katuja on nimetty niiden katujen mukaan, joilla ihmiset asuivat, jotta ihmisten olisi helpompaa löytää toisiaan.

"Tietenkään näissä leireissä ei ole mitään kansainvälisten normien mukaisia tilanjakoja, sanitaatiota tai lapsille sopivia alueita. Nyt on suojelunäkökulmankin takia tärkeää saada lapset mahdollisimman pian kouluun, järjestetyn toiminnan piiriin."

Kirkon Ulkomaanapu toimittaa Haitiin koulutelttoja ja järjestää väliaikaiskouluja. Opettajille annetaan psykososiaalista tukea sekä pikakoulutus, miten tukea lapsia.

Ulkomaanavun varoilla myös puhdistetaan ja jälleenrakennetaan koulurakennuksia. Koulutilat tulevat toimimaan myös väestönsuojina hurrikaanien varalta.
(8.2.2010 Ulla Hottinen)

Lue Sylvian Raulon aiempia raportteja Haitista!